Pää pussissa – sisäilmaongelmat ja korvausilma, osa 1

Muovipussia ei saa laittaa päähän. Tämän opin jo lapsena ja tätä varoitusta olen jakanut myös omille lapsilleni. Pienen lapsen on vaikea ymmärtää syytä, miksi päätä ei voi piilottaa muovipussiin. Mutta jo kerta kokeilun jälkeen on helppo ymmärtää syy varoituksiin – happi loppuu nopeasti ja pusssin sisältämä ilma käy hengityskelvottomaksi, tulee ”sisäilmaongelma”, joka johtaa nopeasti tajunnan ja pahimmillaan hengen menetykseen.

Mutta mihin tämä viisaus ja sen soveltaminen rakentamisessa katosi -70 luvulla? Eikä sitä viisautta näytä olleen -80 tai -90 luvulla sen enempää. Jyräsikö energiansäästöjyrä terveen järjen ilmanvaihtoasioissa? Poisto on kyllä usein mietitty. Sisäilmalle on kyllä poistoventtiilit ja usein jopa koneellisesti tehostettuna, mutta mistä ihmeestä suunnittelijat, rakentajat tai ko. talojen asukkaat kuvittelevat korvausilman tulevan? Koneellinen ilmanvaihto tulo- ja menoilmakanavineen on toinen juttu.

Olen tutustunut työni puolesta viimeisten 6 vuoden aikana tuhansien kotien ilmanvaihtoon. Näistä arviolta puolet ovat olleet koteja, joissa on perinteinen painovoiminen tai koneellisella poistolla tehostettu ilmanvaihto. Ja näistä, sanotaan nyt 1000 noin 10% on ollut oikeasti toimiva ilmanvaihto. Jäljelle jäävistä noin puolella on ollut tyydyttävä ja lopuilla yli 400:lla olematon ilmanvaihto.

Suurin puute on tiedon puute. Tyypillisiä vastauksia kysymykseen ”mistä teille tulee korvausilma” on…

– on meillä tuo ilmalämpöpumppu…

– saunassa ja kylppärissä on sellaset venttiilit katossa…(poistoilmaventtiilit!)

– no me pidetään ikkunoita auki…

– tää on niin harva talo, että joka nurkka vuotaa….

On arvioitu, että 60-70 % sisäilmaongelmista johtuu puutteellisesta ilmanvaihdosta. Tämä näyttäisi pitävän hyvin paikkaansa. Korvausilmaa kyllä tulee sisätiloihin, mutta mistä sitä tulee, onko se hallittua, pystytäänkö virtauksia säätämään tai korvausilmaa puhdistamaan? Ongelmaa voidaan nimittää hallitsemattomaksi ilmanvaihdoksi. Ja kun korvausilma kulkeutuu sisätiloihin rakenteiden läpi, tuo se tullessaan hengitysilmaan epäpuhtauksia; toksiinia, kuituja, mikrobeja yms. Ja näin meillä on sisäilmaongelma.

Netissä on paljon hyvää tietoa tarjolla ilmanvaihtoasioihin mm. www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma

Ja mm. Ilmakas Oy tekee ilmaisia kartoituskäyntejä ja antavat asiallista tietoa ilmanvaihdon tehostamiseen, www.ilmakas.fi

Apua ja vinkkejä voi kysyä myös meiltä petteri@air-an.fi

Ja muuten…Paperipussin voi laittaa päähänsä, kun paperi ns. hengittää. Muovipussinkin voi laittaa turvallisesti päähäsä, jos tekee muutaman reijän pussin puhjaan tai sieraimien kohdalle.

Petu

Homekoulut

3.9. MOT ohjelmassa käsiteltiin kahden omakotitalon homeongelmaa.
13.9. A-studio Talk esitti ohjelman, jossa käsiteltiin mm. Porin Vähärauman koulun homeongelmaa.

Katsoin molemmat ohjelmat ja täytyy sanoa, että meni tunteisiin…pisti välillä ihan vihaksikin. Erityisen vaikeaksi ohjelmien katsomisen teki se, ettei kummassakaan ohjelmassa kukaan mukana olleista tiennyt tai halunnut tietää, menetelmästä, joka olisi kaikissa tapauksissa ollut suureksi avuksi.
Jos näissä kohteissa, jota ohjelmissa esitettiin, olisi mitattu hengitysilman toksisuus Aattela-menetelmällä…mitä olisi voitettu?
Molemmissa MOT ohjelman tapauksissa asuntokaupat olisi jäänyt tekemättä. Olisi jääty vaille kaikkea sitä harmia, pettymystä, sairastelua, selvittelyä, oikeusprosessia ym ym. Toki lakimiehetkin olisivat jääneet ilman palkkioita ja voittoa, sillä juuri lakimiehet ovat näissä tapauksissa ainoat voittajat.
Koulujen tapauksissa olisi vältetty lukuisat lasten sairastumiset, lääkärikäynnit ja poissaolot.
Samankaltaisia tapauksia on Suomessa satoja ja tuhansia.

Ja samaan aikaan viranomaiset pitkittävät omilla toimillaan uuden menetelmän tunnustamista käyttökelpoiseksi apuvälineeksi sisäilman nopeaan ja luotettavaan tutkimiseen.

Ei voi välttyä ajatukselta, että viranomaisten toimet on tarkkaan harkittuja. Aattela-menetelmällä voidaan ottaa näyte hengitysilman kosteudesta. FICAM laboratorio Tampereella tutkii huurrevesinäytteet keuhkosoluja apuna käyttäen. Menetelmä ja analyysi on tunnustettu oikeiksi ja luotettaviksi, mutta silti viranomaiset eivät ole antaneet puoltavaa lausuntoa menetelmän käyttämiseksi.
Miksi? Syynä on pelko!
Meillä on menetelmä, jolla aukottomasti voidaan osoittaa, että hengitysilman toksisuus eli myrkyllisyys tuhoaa ihmisen makrofagisoluja. Elimistön puolustus murenee ja altistuu sairauksille. Eli toksista ilmaa hengittävä sairastuu. Kuka on vastuussa? Ja tähän kysymykseen vastaaminen pelottaa. Kuka on vastuussa niistä tiloista, jossa 100 poliisia sairastui? Kuka on vastuussa niistä sadoista kouluista, jossa lapsemme ja heidän opettajansa altistuvat parhaillaan myrkyllisillä sisäilmalle?
Mitä tapahtuisi, jos todettaisiin, että vaikkapa eduskunnan vesijohtovedessä on lievästi myrkkyä?
Sama määrä myrkkyä on hengitettyä 100 kertaa vaarallisempaa hengitettyä kuin nieltynä!
Mitäpä siitä, että lapsemme hengittävät lievästi myrkyllistä ilmaa vuosia kouluissa ja päiväkodeissa, kunhan vain ei ole täitä.

Varmuuden vuoksi puhdas sisäilma

Sisäilmaongelmat eivät rajoitu vain vanhoihin -70-80 rakennettuihin taloihin. Ongelmia on, kuten jatkuvasti lehdistä voimme lukea, myös uusissa rakennuksissa. Mistä sitten tietää, missä rakennuksissa ongelmia on ja missä ei?

Tyypillisin yhteydenotto sisäilmatutkijaan on, että jossakin rakennuksessa on herännyt epäilys ongelmista hajujen tai terveyshaittojen johdosta. Usein aikaa on kulunut hyvä tovi, ennen kuin asia on edennyt näin pitkälle, varsinkin jos tiloja käyttävä taho ei omista kiinteistöä. On vaikea suostua ajatukseen, että minun kodissani tai minun omistamassani kiinteistössä olisi jotakin vikaa.

Olen tutkinut tähän mennessä yli 100 kotia ja kiinteistöä. Olen kuullut kymmeniä kertomuksia sisäilmasta sairastuneilta ihmisiltä sekä kuullut kymmeniä tarinoita siitä, miten ongelmia on vähätelty ja ongelmalliset tilanteet ovat pitkittyneet ja mutkistuneet. Olen kuullut myös useita asuntokauppatapauksia, joita selvitellään eri oikeusasteissa vuosia sisäilmaongelmien takia.

Yksi hienoimmista hetkistä oli tavata kiinteistönomistaja, joka oli kuullut uudesta menetelmästä, jolla sisäilman toksisuutta voidaan tutkia nopeasti ja luotettavasti. Kun tilat oli tutkittu ja tulokset saatu, tämä kiinteistön omistaja totesi, että ei hän uskonutkaan, että mitään löytyy. Hän oli teettänyt tutkimukset vai todetakseen itselleen ja vuokralaisilleen, että täällä on kaikki kunnossa.

Tällaista asennetta toivoisin löytyvän enemmän. Tiedämme, että ongelmallisia kiinteistöjä on paljon ja tiedämme, että myrkyllinen sisäilma sairastuttaa ja voi pahimmillaan viedä terveyden loppuelämäksi. Olisi paljon vähemmän tuskaa ja ahdistusta monella tasolla, jos kiinteistöjen omistajat ottaisivat ja varmistaisivat kiinteistöjen kunnon myös sisäilman osalta ennakoivasti osana kiinteistöjen normaalia kunnossapitotyötä.

Puhtaamman sisäilman puolesta – Petu