Toksisuusmittaukset ja ”tuulimyllyt”

Toksisuustutkimuksesta on ollut viime päivinä julkisuudessa paljon puhetta. Iloitsen näistä valtakunnan medioihin asti nousseista otsikoista. Vaikka vanha viisaus pitääkin paikkansa – tieto lisää tuskaa – tässä tapauksessa tiedon leviäminen uudesta työkalusta sisäilman ongelmien tutkimiseen, tuo myös toivoa epätoivon keskelle.

Julkisessa keskustelussa on noussut esiin kummallisia väitteitä toksisuustutkimuksesta, mittauksen tekijöistä ja heidän motiiveistaan. Toisaalta tämä ei yllätä. Kautta maailman sivun on kritisoitu uusia keksintöjä ja ideoita, jotka tulevat murtamaan ja muuttamaan vanhaa, tuttua ja turvallista. Hämmästystä herättää se miltä taholta perustelematon kritiikki nousee. Ennemminkin olettaisi, että viranomaistaho olisi kiinnostunut uudesta menetelmästä, tutustuisi siihen, koekäyttäisi sitä ja kuuntelisi avoimin mielin tekijöitä ja tutkijoita. Ja jos sitten ilmenee, että kyseessä on käyttökelvoton menetelmä, tuodaan perustelujen kanssa asia julkisuuteen. Nyt on ohitettu vuosien kokemus ja tutkimustulokset, lausutaan julkisuuteen jyrkkä kanta, mutta perusteluja ei juurikaan tai omituisia sellaisia.

Onko niin, että virallisen aseman saamiseksi vaaditaan näyttöä ja tuhansia tutkimuksia, mutta menetelmän mitätöimiseksi riittää tämänkaltainen kommentti: ”Me on käyty meidän yhteistyökumppaneiden kanssa läpi se olemassaoleva tutkimusaineisto sekä kansainvälisesti että kotimaisesti ja sen mukaan nää toksisuusmittaukset eivät osota tai eivät ennusta sitä rakennusten ihmisille aiheittamaa terveydellistä haittaa eivätkä ne myöskään korreloi näihin esimerkiksi kosteusvaurioihin joiden tiedetään aiheuttavan ihmisille terveysvaikutuksia.” (Anne Hyvärinen, THL – MOT, 15.4.2019) Toivoisin, että THL esittäisi ne tutkimusaineistot, joihin tässä viitataan. Se on mitä ilmeisemmin ihan eri aineisto, kuin mitä julkisesti on saatavissa.

Minä en ole tutkija vaan luen itseni tavallisten tossunkuluttajien joukkoon mitä tulee sisäilmatutkimuksiin, analyyseihin ja tilastoihin. Ymmärrän kuitenkin ihan maalaisjärjellä toksisuustutkimuksen idean. FICAMin labrassa sisäilmasta tiivistettyyn vesinäytteeseen laitetaan eläviä ihmissoluja. Jos solu tässä vedessä kuolee, on vedessä jotakin sellaista mikä solukuoleman aiheuttaa. Loogista, eikö? Vesinäyte huoneilmasta saadaan hyvin yksinkertaisella tavalla. Kosteus tiivistyy, huurtuu, hiilihappojäällä kylmennetyn teräslaatikon kylkeen. Ymmärrettävää, eikö? Tutkija, emeritaprofessori Mirja Salkinoja-Salonen, on tutkimuksissaan Selvittänyt, että sisäilmaan kulkeutuu toksisia aineita mm. homeiden tuottamana, voimakkaista pesuaineista tai uusista rakennusmateriaaleista, jotka sisältävät esim. homemyrkkyä. Edelleen järkeen käypää tietoa.

Tiedän ja ymmärrän, mistä myrkky voi olla peräsin, kunka se joutuu ilmavirtojen mukana hengitysilmaan, miten kosteus tiivistetään vesinäytteeksi, millä perusteella labra voi todeta näytteen haitallisuuden keuhkosoluilleni ja selvää on myös se, että jos elimistöni puolustus murenee, olen altis erilaisille sairauksille. Sitä en ymmärrä, että THL ja TTL:n tutkijat ja asiantuntijat….ymmärtävät, näkevät, tulkitsevat, haluavat ymmärtää…en tiedä oikeaa verbiä…asiat niin eri lailla. Ja sitäkään en ymmärrä, että valkoista väitetään mustaksi ilman perusteluja – vai suoko tämä meidän yhteiskunta luvan vaikutusvaltaisille tahoille kommentoida mitä vaan mistä vaan ja ilman sen tarkempaa selvitystä perusteista?

Vuosia ovat tutkijat eri yliopistoissa tehneet työtä toksisuustutkimuksen parissa. On tehty, ja tehdään edelleen, toksisuusanalyysejä huonepölystä ja huoneilman kosteudesta tiivistetystä vedestä sekä materiaaleista. Näytteitä tutkitaan sian siittiösoluilla, E coli- bakteereilla ja ihmisen keuhkosoluilla. Uskallan väittää, että jos kyseessä olisi niin huono ja käyttökelvoton menetelmä(t) ja analyysi(t), olisivat yliopistot lopettaneet tutkimukset ja kehitystyön jo aikaa sitten. MOT ohjelmassa haastateltu FICAMin laboratorion laadunvarmistaja Marika Manneström toteaa, että he eivät ole suinkaan luopumassa tutkimuksista, päin vastoin.

Haluan tässä kirjoituksessani myös oikaista sitä keskusteluissa esitettyä väitettä, että me toksisuusmittauksia tekevät tahot antaisimme ymmärtää, että muita tutkimuksia ei enää tarvittaisi. Toksisuusmittaus on uusi työkalu sisäilmatutkimuksen työkalupakkiin. Toksisuusmittauksella voidaan helposti ja nopeasti, todeta mahdollinen tarve lisätutkimuksille. Tutkimustulos on parhaimmillaan ohjaamassa mahdollisia jatkotutkimuksia oikeaan suuntaan, ei tekemässä niitä tarpeettomiksi. Sisäilmaa pilaavat muutkin tekijät kuin toksisuus. Jos tilat on jo muuten todettu vaurioisiksi, ei toksisuusmittaukselle ole välttämättä enää tarvetta. Tämä onkin sitten ihan oman blogin aihe.

Meitä on myös syytetty rahastuksesta ja bisneksen tekemisestä. Tämä on mielestäni naurettava, halventava ja varsin ala-arvoinen veto mustamaalata asiansa vakavasti ottavia yrityksiä. Jokainen yrittäjä ja yritys tekee työtään kiinnostuksesta alaan, uskossa olevansa hyvä siinä mitä tekee tai jopa intohimosta tai halusta auttaa ja palvella. Ja tottakai myös ansainnan tähden. Yrittäjän pitää saada katettua yritystoiminnan moninaiset kulut ja saada sen jälkeen työstä ansaittu palkka. Yritys ja yrittäjä kuten minä, emme ole tässä suhteessa mitenkään erilaisessa asemassa muiden yritysten tai yrittäjien kanssa. Voittoa tavoittelevat niin kosteuskartoitusfirmat, ilmanpuhdistin kauppiaat, homekoira-yrittäjät kuin jäätelönmyyjätkin. Omasta puolestani voin sanoa, että omaa tekemistäni tällä alalla innoittaa auttamisen halu ja usko siihen, että olemme oikealla asialla. Tätä uskoa ei horjuta tuulimyllytkään. Työ paremman sisäilman puolesta jatkuu.

Petu

Pää pussissa – sisäilmaongelmat ja korvausilma, osa 1

Muovipussia ei saa laittaa päähän. Tämän opin jo lapsena ja tätä varoitusta olen jakanut myös omille lapsilleni. Pienen lapsen on vaikea ymmärtää syytä, miksi päätä ei voi piilottaa muovipussiin. Mutta jo kerta kokeilun jälkeen on helppo ymmärtää syy varoituksiin – happi loppuu nopeasti ja pusssin sisältämä ilma käy hengityskelvottomaksi, tulee ”sisäilmaongelma”, joka johtaa nopeasti tajunnan ja pahimmillaan hengen menetykseen.

Mutta mihin tämä viisaus ja sen soveltaminen rakentamisessa katosi -70 luvulla? Eikä sitä viisautta näytä olleen -80 tai -90 luvulla sen enempää. Jyräsikö energiansäästöjyrä terveen järjen ilmanvaihtoasioissa? Poisto on kyllä usein mietitty. Sisäilmalle on kyllä poistoventtiilit ja usein jopa koneellisesti tehostettuna, mutta mistä ihmeestä suunnittelijat, rakentajat tai ko. talojen asukkaat kuvittelevat korvausilman tulevan? Koneellinen ilmanvaihto tulo- ja menoilmakanavineen on toinen juttu.

Olen tutustunut työni puolesta viimeisten 6 vuoden aikana tuhansien kotien ilmanvaihtoon. Näistä arviolta puolet ovat olleet koteja, joissa on perinteinen painovoiminen tai koneellisella poistolla tehostettu ilmanvaihto. Ja näistä, sanotaan nyt 1000 noin 10% on ollut oikeasti toimiva ilmanvaihto. Jäljelle jäävistä noin puolella on ollut tyydyttävä ja lopuilla yli 400:lla olematon ilmanvaihto.

Suurin puute on tiedon puute. Tyypillisiä vastauksia kysymykseen ”mistä teille tulee korvausilma” on…

– on meillä tuo ilmalämpöpumppu…

– saunassa ja kylppärissä on sellaset venttiilit katossa…(poistoilmaventtiilit!)

– no me pidetään ikkunoita auki…

– tää on niin harva talo, että joka nurkka vuotaa….

On arvioitu, että 60-70 % sisäilmaongelmista johtuu puutteellisesta ilmanvaihdosta. Tämä näyttäisi pitävän hyvin paikkaansa. Korvausilmaa kyllä tulee sisätiloihin, mutta mistä sitä tulee, onko se hallittua, pystytäänkö virtauksia säätämään tai korvausilmaa puhdistamaan? Ongelmaa voidaan nimittää hallitsemattomaksi ilmanvaihdoksi. Ja kun korvausilma kulkeutuu sisätiloihin rakenteiden läpi, tuo se tullessaan hengitysilmaan epäpuhtauksia; toksiinia, kuituja, mikrobeja yms. Ja näin meillä on sisäilmaongelma.

Netissä on paljon hyvää tietoa tarjolla ilmanvaihtoasioihin mm. www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma

Ja mm. Ilmakas Oy tekee ilmaisia kartoituskäyntejä ja antavat asiallista tietoa ilmanvaihdon tehostamiseen, www.ilmakas.fi

Apua ja vinkkejä voi kysyä myös meiltä petteri@air-an.fi

Ja muuten…Paperipussin voi laittaa päähänsä, kun paperi ns. hengittää. Muovipussinkin voi laittaa turvallisesti päähäsä, jos tekee muutaman reijän pussin puhjaan tai sieraimien kohdalle.

Petu

Homekoulut

3.9. MOT ohjelmassa käsiteltiin kahden omakotitalon homeongelmaa.
13.9. A-studio Talk esitti ohjelman, jossa käsiteltiin mm. Porin Vähärauman koulun homeongelmaa.

Katsoin molemmat ohjelmat ja täytyy sanoa, että meni tunteisiin…pisti välillä ihan vihaksikin. Erityisen vaikeaksi ohjelmien katsomisen teki se, ettei kummassakaan ohjelmassa kukaan mukana olleista tiennyt tai halunnut tietää, menetelmästä, joka olisi kaikissa tapauksissa ollut suureksi avuksi.
Jos näissä kohteissa, jota ohjelmissa esitettiin, olisi mitattu hengitysilman toksisuus Aattela-menetelmällä…mitä olisi voitettu?
Molemmissa MOT ohjelman tapauksissa asuntokaupat olisi jäänyt tekemättä. Olisi jääty vaille kaikkea sitä harmia, pettymystä, sairastelua, selvittelyä, oikeusprosessia ym ym. Toki lakimiehetkin olisivat jääneet ilman palkkioita ja voittoa, sillä juuri lakimiehet ovat näissä tapauksissa ainoat voittajat.
Koulujen tapauksissa olisi vältetty lukuisat lasten sairastumiset, lääkärikäynnit ja poissaolot.
Samankaltaisia tapauksia on Suomessa satoja ja tuhansia.

Ja samaan aikaan viranomaiset pitkittävät omilla toimillaan uuden menetelmän tunnustamista käyttökelpoiseksi apuvälineeksi sisäilman nopeaan ja luotettavaan tutkimiseen.

Ei voi välttyä ajatukselta, että viranomaisten toimet on tarkkaan harkittuja. Aattela-menetelmällä voidaan ottaa näyte hengitysilman kosteudesta. FICAM laboratorio Tampereella tutkii huurrevesinäytteet keuhkosoluja apuna käyttäen. Menetelmä ja analyysi on tunnustettu oikeiksi ja luotettaviksi, mutta silti viranomaiset eivät ole antaneet puoltavaa lausuntoa menetelmän käyttämiseksi.
Miksi? Syynä on pelko!
Meillä on menetelmä, jolla aukottomasti voidaan osoittaa, että hengitysilman toksisuus eli myrkyllisyys tuhoaa ihmisen makrofagisoluja. Elimistön puolustus murenee ja altistuu sairauksille. Eli toksista ilmaa hengittävä sairastuu. Kuka on vastuussa? Ja tähän kysymykseen vastaaminen pelottaa. Kuka on vastuussa niistä tiloista, jossa 100 poliisia sairastui? Kuka on vastuussa niistä sadoista kouluista, jossa lapsemme ja heidän opettajansa altistuvat parhaillaan myrkyllisillä sisäilmalle?
Mitä tapahtuisi, jos todettaisiin, että vaikkapa eduskunnan vesijohtovedessä on lievästi myrkkyä?
Sama määrä myrkkyä on hengitettyä 100 kertaa vaarallisempaa hengitettyä kuin nieltynä!
Mitäpä siitä, että lapsemme hengittävät lievästi myrkyllistä ilmaa vuosia kouluissa ja päiväkodeissa, kunhan vain ei ole täitä.

Varmuuden vuoksi puhdas sisäilma

Sisäilmaongelmat eivät rajoitu vain vanhoihin -70-80 rakennettuihin taloihin. Ongelmia on, kuten jatkuvasti lehdistä voimme lukea, myös uusissa rakennuksissa. Mistä sitten tietää, missä rakennuksissa ongelmia on ja missä ei?

Tyypillisin yhteydenotto sisäilmatutkijaan on, että jossakin rakennuksessa on herännyt epäilys ongelmista hajujen tai terveyshaittojen johdosta. Usein aikaa on kulunut hyvä tovi, ennen kuin asia on edennyt näin pitkälle, varsinkin jos tiloja käyttävä taho ei omista kiinteistöä. On vaikea suostua ajatukseen, että minun kodissani tai minun omistamassani kiinteistössä olisi jotakin vikaa.

Olen tutkinut tähän mennessä yli 100 kotia ja kiinteistöä. Olen kuullut kymmeniä kertomuksia sisäilmasta sairastuneilta ihmisiltä sekä kuullut kymmeniä tarinoita siitä, miten ongelmia on vähätelty ja ongelmalliset tilanteet ovat pitkittyneet ja mutkistuneet. Olen kuullut myös useita asuntokauppatapauksia, joita selvitellään eri oikeusasteissa vuosia sisäilmaongelmien takia.

Yksi hienoimmista hetkistä oli tavata kiinteistönomistaja, joka oli kuullut uudesta menetelmästä, jolla sisäilman toksisuutta voidaan tutkia nopeasti ja luotettavasti. Kun tilat oli tutkittu ja tulokset saatu, tämä kiinteistön omistaja totesi, että ei hän uskonutkaan, että mitään löytyy. Hän oli teettänyt tutkimukset vai todetakseen itselleen ja vuokralaisilleen, että täällä on kaikki kunnossa.

Tällaista asennetta toivoisin löytyvän enemmän. Tiedämme, että ongelmallisia kiinteistöjä on paljon ja tiedämme, että myrkyllinen sisäilma sairastuttaa ja voi pahimmillaan viedä terveyden loppuelämäksi. Olisi paljon vähemmän tuskaa ja ahdistusta monella tasolla, jos kiinteistöjen omistajat ottaisivat ja varmistaisivat kiinteistöjen kunnon myös sisäilman osalta ennakoivasti osana kiinteistöjen normaalia kunnossapitotyötä.

Puhtaamman sisäilman puolesta – Petu

Sisäilmasta voi sairastua

Maassamme on varmasti tuhansia ihmisiä, jotka kertovat sairastuneensa enemmän tai vähemmän vakavasti asuessaan tai työskennellessään homeisissa rakennuksissa. Homealtistunut ihminen ei kyseenalaista syy-seuraussuhetta homeisten tilojen ja sairastumisten välillä. ”Virallinen taho” ei tätä tahdo myöntää. Vedotaan mm. näytön puutteeseen, vähäisiin tutkimuksiin ja luotettavien menetelmien puutteeseen.

Ymmärrän tämän ”virallisen tahon” toiminnan. En siksi, etteikö näyttöä olisi tai etteikö meillä jo olisi luotettavaa menetelmää käytössä vaan siksi, että kyse on rahasta ja isoista rahoista. Iso raha ohjaa useita tahoja, jotka toimivat sitten toisin, kuin ehkä haluaisivat. Ja näinhän on tapahtunut maailman sivu kaikkina aikoina. Ei siis mitään uutta.

Mielenkiintoista on seurata, miten ”virallinen taho” toimii ja mitä se sanoo sitten, kun väistämätön on edessä. Valtakunnassa on käynnissä mm. SIPI-hanke, josta TV1:n aamu-uutiset kertoivat lyhyesti pe 16.2.(https://yle.fi/uutiset/3-10070911). SIPI-hanke pyrkii selvittämään saastuttaako pesuainejäämät sisäilmaa. Edellisenä iltana Yle julkaisi artikkelin ” Epämääräisille homeoireille löytymässä selitys – uusi tutkimus saattaa selittää oireita hometaloissa” (https://yle.fi/uutiset/3-8674102).

Tutkimuksia, hankkeita ja artikkeleita aiheesta on toki muitakin, mutta jo näistä kahdesta käy ilmi, että todistustaakka alkaa olla raskas. Tulemme vääjäämättä tilanteeseen, että myös ”virallinen taho” on pakotettu toteamaan se, minkä me toiset jo tiedämme, sisäilman epäpuhteudet voivat sairastuttaa ihmiset todella pahasti. Eikä kyse ole suinkaan aina homeiden tuottamasta toksiinista, vaan uusien rakennusmateriaalien päästöistä ja/tai pesuainejäämistä ja/tai … mitä haitta-aineita vielä voimmekaan huurrevesinäytteistä löytää…

Odotan innolla myös kuulevani ”virallisesta taholta”, että onni onnettomuudessa on se, että meillä on erinomainen menetelmä jo olemassa (vuodesta 2016), jolla sisäilman kosteudesta saadaan huurevesinäyte. Ja että meillä on erinomainen analyysi (FICAM), jolla huurrevesinäytteestä voidaan tutkia hengitysilmassa leijuvia haitallisia aineita.

Eikä meillä seisoskella tumput suorina, vaan autamme päivittäin selvittämään eri tahojen, niin yksityisten kuin yritysten kuin yhteisöjenkin omistamien kiinteistöjen sisäilma-ongelmia. Nopeasti ja luotettavasti saamme tietää onko tiloissa toksisuutta = myrkyllisyyttä vai ei. Myrkyllisyyden asteen mukaan annamme toimenpidesuositukset.

Ilokseni huomaan, että yhä useampi taho haluaa tutkituttaa rakennuksia varmistaakseen, että kaikki on kunnossa. Kiinteistöjen hoidon ja kunnossapidon näkökulmasta tällainen toiminta on varsin järkevää ja parhaimmillaan säästää jopa isoja summia rahaa.

Puhtaamman sisäilman puolesta – Petu

 

99,8% puhdas sisäilma ??

Alkuvuodesta 2015, kun aloitin sisäilmatutkimusten tekoa Aattela-menetelmällä, tutustuin mm. sisäilmaa puhdistaviin laitteisiin ja niiden toimintaan. Tapasin tuolloin ilmanpuhdistimia valmistavan yrityksen toimitusjohtajan. Häneltä sain paljon tietoa laitteista ja suodatinjärjestelmistä. Yhtä merkittävää asiaa en puhdistimista tuolloin tiennyt, eikä tainnut tietää tapaamani toimitusjohtajakaan.

Tänään googlasin hakusanalla ”sisäilmapuhdistin”. Ruudulle tupsahti pitkä lista erimerkkisistä puhdistimista. Poimin listalta pari itselle tuttua laitetta. Merkeillä ei ole tässä nyt merkitystä, joten jätän ne mainitsematta. Laitteiden jälleenmyyjien sivuilta tutkailin laitteiden markkinointitietoja. Näiden laitteiden esittelytekstit hehkuttavat, kuten kymmenien muidenkin vastaavien laitteiden, erinomaisia moninkertaisia suodatinjärjestelmiä ja lähes 100% puhdasta lopputulosta.

Ote erään laitteen markkinointiteksitistä:

”Xxxxx- ilmanpuhdistimen esisuodatin puhdistaa ilmasta
suurikokoisimmat epäpuhtaudet kuten huone- ja siitepölyn….

Ainutlaatuinen aktiivihiilisuodatin suodattaa erittäin laaja-alaisesti kaasumaisia epäpuhtauksia sekä hajuja. ……pitkän kehitystyön tuloksena kehitettyä ainutlaatuista hiiliyhdistelmää, joka kykenee sitomaan ilmasta lähes kaikki terveyttä uhkaavat yhdisteet….”

Vääristelevätkö laitevalmistajat tuloksia? Johdattavatko he asiakkaita harhaan? Valehtelevatko suorastaan?

En tiedä, en usko. Ei minulla ole syytä epäillä, etteikö laite puhdistaa sisäilmasta 99,8% epäpuhtaudet – kysymys kuuluu mitä laite ei kykene sisäilmasta suodattimiinsa nappaamaan? Vastaus on toksiinit, toksiini myrkyt, mykotoksiinit, joita homesienet erittävät.

Tämä on toki tiedetty jo aiemminkin, mutta itse pääsin tekemään oikein kenttäkokeen todelliseen vauriokohteeseen. Otimme toksiininäytteet kahdesta vierekkäisestä saman kokoisesta toimistohuoneesta. Toisessa huoneessa oli iso, yhden tunnetun firman valmistama, sisäilmaa puhdistava kaappi ja toisessa huoneessa ei ollut minkäänlaista puhdistinta.  Toksisuus oli molemmissa huoneissa samalla hälyyttävällä tasolla. Myöhemmin paljastui, että toimistojen yhteisessä takaseinässä oli merkittävä kosteusvaurio.

Johtopäätös – tehokas sisäilmanpuhdistaja, joka puhdistaa sisäilmasta epäpuhtaudet 99,8% :sti, ei kyennyt puhistamaan sisäilman toksisuutta eli myrkyllisyyttä. Toksiini on takertuneena vesimolekyyleihin, jotka kulkevat näiden puhdistuslaitteiden suodatinjärjestelmien läpi.

Otetaanpa elävä esimerkki erään koulun tilanteesta. Koulussa oli epäilty sisäilmaongelmaa jo pitkään. Oppilaat ja opettajat saavat hengitystie-elin oireita / sairauksia. Lopulta oltiin tilanteessa, jossa päätettiin tehdä asialle ”jotakin”. Tässä ja niin monessa vastaavassa tapauksessa tuo ”jotain” oli, että luokkatilaan hankittiin ilmanpuhdistinkaapin. No onko tämä ”jotain” huono ratkaisu? Ei ja joo! Ilmanpuhdistin puhdistaa luokan hengitysilmaa 99,8 prosenttisesti ja samalla se varmasti puhdistaa myös opettajainhuoneen ja vanhempainillan ilmapiiriä. Ongelmaa tai sen syntyperää puhdistin ei poista. Tässä ko. tapauksessa aiemmein oireilleet oireilivat edelleen puhdistimesta huolimatta, mutta miksi? Siksi, että mikrobikasvusto, joka myöhemmin koulun rakenteista löydettiin, tuotti sisäilmaan myrkyä, jota puhdistimen suodattimet eivät saaneet vangittua.

 

Nyt vähän jossitellaan. Jos tässä esimerkin koulussa olisi heti sisäilmaongelmien herättyä tehty toksiinimittaus – nopea ja edullinen – olisi vältytty paljolta harmilta. Oppilaiden ja opettajien sairastelut olisivat jääneet vähemmälle ja sitä myötä poissaolot. Tämän kaltaisessa tilanteessa tulehtuu korvien ja poskionteloiden lisäksi ilmapiiri ja ihmissuhteet. Näitä tarinoita on keskustelupalstat pullollaan.

Mikä olisi ollut parempi ”jotain”?

Arvannettekin tuon. Kun epäilys sisäilman ongelmista herää, on kaikille osapuolille paras ratkaisu mittauttaa tilojen sisäilman myrkyllisyys. Olipa tulos sitten toksinen tai ei – on jatkotoimienpiteiden teko helpompaa. Ja tärkeintä on, että jos sisäilma on toksista, ei kenenkään tarvitse oleskella tiloissa yhtään kauempaa. Näin vältytään inhimilliseltä kärsimykseltä, sairaslomilta ja kaikkinaiselta spekuloinnilta, joka viimeistään myrkyttää ilmapiirin työpaikalla ja sen ympäristössä.

 

 

Ei ole koiraa haukkuminen

Sanotaan, että koiran hajuaisti voi olla jopa 10 000-100 000 kertaa herkempi kuin ihmisen. Eikä tätä ole kiistäminen. Erinomaisen herkän hajuaistin johdosta koiria käytetäänkin monissa erilaisissa etsintätehtävissä mm. huumeiden, ruumiiden ja kantarellien etsinnässä. Tällaisissa tapauksissa koira on mielestäni erinomainen ”työntekijä” ja voittaa muut menetelmät ja tekniikat. Mutta onko koira paras selvittämään esim. myytävän tai ostettavan kiinteistön kuntoa? Mielestäni ei.

Syy, miksi homekoira kutsutaan nuuhkimaan kodin nurkkia, on yleensä epäilys kosteusvaurion aiheuttamasta homekasvustosta rakenteissa. En usko, että kukaan tilaa homekoiraa etsimään rakenteiden ilmavuotoja tai muovimattojen saumakohtia. Homekoiraohjaajan punaiset merkinnät pohjakartassa voivat kertoa homekasvustosta tai esimerkiksi ilmavuodosta.  Mutta onko punaisen merkkauspisteen takana todella home – sitä ei koira pysty kertomaan. Tilaajalla on usein isompi kysymysmerkki otsassa koiran käynnin jälkeen, kuin mitä oli ennen tutkimusta.

Minut on pyydetty mittaamaan sisäilman toksisuutta useaan eri kohteeseen sen jälkeen, kun homekoira on käynyt tekemässä omat merkkauksensa. Jokaisessa näissä kohteissa tilaaja (ostaja ja myyjä) ovat olleet kovin hämmentyneitä ja ihmeissään punaiseksi täplitetystä pohjakartasta. Toksiinia tai hometta näistä kohteista ei ole löytynyt. Merkkausten syynä on ollut ilmavuodot nurkissa, seinänä ja lattian liitoskohdissa. Olipa punainen merkki uudessa kaakelilattiassa siinä kohdassa missä isäntä pitää halkokoria. Nämä kertovat edelleen totuutta koiran erinomaisen tarkasta hajuaistista. Mutta mitä ne kertovat tilaajalle?

Jos ei homekoiraa, niin mitä tutkimuksia kannattaa asuntokaupan yhteydessä teettää? Itse lähtisin liikkeelle sisäilman toksisuuden mittaamisesta. Se kertoo luotettavasti, onko rakennuksessa toksiinintuottajaa, joka yleensä on home. Tämän jälkeen pyytäisin luotettavan tahon tekemään kuntotutkimuksen – ei siis vain kuntokartoitusta. Toksiinitutkimuksen tulos on oiva apu kuntotutkimuksen tekijälle. Onhan aivan eri lähtökohta tehdä tutkimusta, jos on jo näyttöä siitä, että jossakin on ongelma. Toksiinitutkimuksesta saa Turun yliopiston Biokemian laitoksen kirjallisen raportin, josta näkyy myös toksisuuden määrä. Ei siis kysymyksiä herättäviä punaisia täpliä pohjakartassa.

 

Jonkin lähteen mukaan 60-70%:ssa huonon sisäilman syynä on puutteellinen ilmanvaihto. Kun ilmanvaihto laitetaan kuntoon asukkaat voivat paremmin ja rakenteiden ilmavuodot vähenevät. Samalla vähenevät myös punaiset täplät pohjakartalla.

 

Petu

 

Uusi työkalu työkalupakkiin

Sisäilman tutkiminen ei ole yksinkertainen juttu. Sisäilman huonoon laatuun voi vaikuttaa moni asia, eikä kaikkia tekijöitä pystytä selvittämään yhdellä menetelmällä. Pelkällä ruuvimeisselillä ei kovin kummoista remonttiakaan tehdä vaan tarvitaan pakillinen muitakin työkaluja. Isossakaan remontissa ei välttämättä ole tarpeellista käyttää kaikkia pakin työkaluja. Toisilla työkaluilla on enemmän käyttöä kuin toisilla.

Työkalut ovatkin oiva vertauskuva, kun puhutaan sisäilman tutkimisesta. Perinteisimmätkin työkalut kehittyvät ja uudistuvat. Jotkin työkalut säilyttävät vankan asemansa, korkeintaan materiaalit ja muotoilu muuttuvat ajan saatossa. On myös tähdenlennon kaltaisia työkaluja, jotka tulevat ja menevät myöhemmin kenenkään niitä muistamatta. Mutta tulee myös uusia työkaluja, jotka syrjäyttävät vanhat työkalut.

Alkuun uuden työkalun löytänyt innostuu kovasti uudesta löydöstä ja perinteisten työkalujen edustajat naureskelevat ja vähättelevät. Mutta ennen pitkää käy niin, että vanha työkalu syrjäytetään ja se joutuu pakin pohjalle. Vanhasta luopuminen voi olla pitkä ja työläs prosessi, mutta jos uusi pystyy osoittautumaan paremmaksi kuin vanha niin, kehitys on väistämätön.
Sisäilmatutkimuksessa Aattela-menetelmä edustaa uutta tutkimusmenetelmää, joka ei ole samassa kategoriassa minkään aikaisemman menetelmän kanssa. Aattela-menetelmällä otetaan vesinäyte sisäilman vesihöyrystä. Turun yliopiston Biokemian laitos tutkii vesinäytteestä kokonaistoksisuutta. Perinteisillä menetelmillä tutkitaan kuituja, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä ja itiöitä eli mikrobeja. Aattela-menetelmä onkin ihan uusi työkalu.

Vuoden päivät olen seurannut erilaisia keskusteluja tämän uuden näytteenotto- ja analyysimenetelmän ympärillä. Kukaan, eikä mikään, ole pystynyt osoittamaan, että kyseessä olisi huono tai kelvoton menetelmä. Ja miksi olisikaan, koska menetelmä perustuu todellisiin tutkittuihin tosiasioihin. Tiedetään, että tietyt homesienet tuottavat aineenvaihdunnan tuotoksena toksiinia pienen pieninä nanopisaroina. Nämä pienet pisarat kulkeutuvat rakenteista sisäilmaan vesimolekyyleihin takertuneina. Huurtamalla sisäilman kosteus keräimeen ja sulattamalla se vesinäytteeksi saadaan talteen myös vesimolekyylien mukanaan kantamat myrkyt. Laboratoriossa vesinäyte altistetaan eläville bakteereille. Jos bakteerit kuolevat joutuessaan kosketuksiin vesinäytteen kanssa, sisältää vesinäyte jotakin bakteereja tappavaa ainetta. Hengitettäessä tällaista myrkkyä sisältävää ilmaa, se tappaa elämää myös hengittäjän hengitystie-elimissä. Aika loogista – ainakin minulle.

Aika näyttää löytyykö viranomaisten työkalupakista tilaa uudelle työkalulle, joka jo nyt on pystynyt osoittamaan erinomaisuutensa sisäilman tutkimisessa. Tuleeko uusi syrjäyttämään jonkin vanhan? Näitä kysymyksiä tulen pohtimaan seuraavissa kirjoituksissani.